Minulla käy useasti että muisti ei oikein riitä. On ajateltava kauan, ennen kuin voi vastata lastenlasten yksinkertaisiin kysymyksiin. He luulevat että teen sen luodakseni tunnelmaa, mutta oikea syy on että en pysty ajattelemaan nopeammin. Viimeksi muutama päivä sitten, kun olin lapseni vaimon syntymäpäivillä. Ne olivat pienet juhlat lähimmäisille. Iltaa kohden minulta alettiin kysellä sodasta. Kerroin parhaani mukaan, mainitsin vuosilukuja jotta saisin tarinan sujuvammaksi.
Jonkin ajan kuluttua näen yhden lapsenlapsistani naputtelevan laskinta. Ensin en välitä siitä, mutta hetken päästä alan ärsyyntymään asiasta. Kohta kysyn miksi hän mieluummin leikkii laskimella, kuin kuuntelee minua. Näen että hän miettii pitkään ja hartaasti. Sitten hän sanoo ”Tarinasi mukaan sota kesti 15 vuotta. Minusta tarina ei ollut kovin todenmukainen.”
Kirottu kakara, joka ei viitsi kuunnella vanhempien tarinoita.